Juha Pikkarainen

Baritoni Juha Pikkarainen:

"Lukion kävin Kotkan Lyseossa, josta kirjoitin ylioppilaaksi 1987.
Luovaa kirjoittamista opiskelin Dante-akatemiassa, Räisälän kansanopistossa 1987-88.
Asepalveluksen suoritin Helsingin laivastoasemalla lääkintämatruusina 1988-89.
Näyttelijäksi opiskelin Tampereen yliopiston näyttelijäntyölaitoksella (NäTy) 1989-93.
Teatteriopettajaksi opiskelin Teatterikorkeakoulussa 2007-09 (Teatteritaiteen maisteri, TeM). Laulajaksi opiskelen edelleen. Yksityisesti tunteja olen ottanut monelta. Pitkäaikaisin laulunopettajani on ollut Raimo Laukka, kansallisoopperasta eläkkeellä oleva baritoni vuosina 2009-2012.
Tämän lisäksi opiskelin postinjakajaksi lyhyellä kolmen päivän koulutuksella vuonna 2000. Viisi vuotta postinjakajana opettivat minulle monta asiaa. Toimin postinjakelun Oulunkylän alueen esimiehenä 2005-2007. Siitä opin, että olla oma pomo on helppoa, olla toisen pomo ei niin helppoa."

Lyhyt työhistoria

Tampereen teatteri 1991-92

"Erityisesti muistan tältä ajalta Antti Litjan ja Esko Roineen pitkälti vapaaseen assosiointiin perustuneen harjoitusmetodin, jota silloisen revyyn kirjoittaja Juice Leskinen säesti valkoviinipullojensa lomasta joskus hieman epäselviksi jääneillä lausahduksillaan. Ja sen, että tunsin olevani huono."

Mikkelin teatteri 1993-95

"Ensisijaisesti melonnan takia valikoitunut työpaikka. Katsoin tuolloin, että alueella on niin hyvät treenimahdollisuudet, että kannattaa tarttua syöttiin ja muuttaa Mikkeliin. Töistä tulee mieleen Olli-Matti Oinosen vahvat tulkinnat Hamletista (-93), jossa sain näytellä Laertesta sekä Simon Mooren Stephen Kingin romaanista dramatisoima Piina(-94), jossa sain olla kirjailija Paul Sheldon. Unohtamatta Pepin apinaa, Herra Tossavaista (-93), josta tuli mieluinen mykkärooli. Huonoutta en tuntenut kuin muutamassa muussa produktiossa."

Kajaanin kaupunginteatteri 1996-99

"Teatterin esittely oli mieleenpainuva kokemus. Sain todistaa ensi-iltaa näytelmästä Edenistä itään, jonka ohjasi Kurt Nuotio. Sain olla osallisena ensi-iltajuhlissa, jotka jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Kolmen päivän päästä heräsin junassa matkalla Tampereelle, jossa en ollut asunut kolmeen vuoteen. Varsinaisista töistä itselle merkittävimmät olivat Knuutilan Heikin ohjaama Isoisän talossa (Ilveksen hetki, -97), Per-Olof Enquistin kirjoittama
näytelmä, joka pohtii mielen sairautta sekä Franz-Xaver Krötzin kirjoittama Satumaa (Wien, unelmieni kaupunki, -98), jonka ohjasi tuolloin siviilipalvelustaan teatterissa suorittanut Mikko Roiha."

Freelancer 2000-

"Eli käytännössä työtön taitelija. Aluksi. Kouluttauduin postinjakajaksi ja keskityin taiteilijaminän kehittämisen sijaan kehittämään itsessäni asuvaa ihmistä. Samalla huomasin pitkällisten tutkimusten jälkeen, että myös taitelijaminäni oli kasvanut samalla. Toteutimme yhdessä Virve Larimon kanssa näytelmän Mä ja Merikanto, jonka myös itse kirjoitimme. Minä näyttelin ja lauloin ja Virve ohjasi. Tuija Rantalainen soitti pianoa. Tässä näytelmässä tunsin ensimmäistä kertaa olevani vapaa. Ja että nyt on löytynyt sellainen pohja, jolle voi alkaa rakentaa. Tämä oli vuonna 2002 Joulukuussa.

Laulua opiskelin eri opettajien johdolla hajanaisia jaksoja. Opettajina olivat tuolloin mm. Päivi Kantola, Pekka Salomaa ja Jorma Elorinne. Postinjako imi kuitenkin sen verran hyvin energiaa, että tavoitteellinen laulunopiskelu oli mahdotonta. Vasta vuonna 2007, kun jätin vakituisen paikan postissa ja aloin opiskella Teatterikorkeakoulussa teatteripedagogiikkaa, mahdollistui keskittyminen lauluun. Opetin samaan aikaan kansanopistoissa, eniten HEO:ssa näyttelijäntyötä. Ohjasin ja kirjoitin näytelmiä, myös Helsingin steinerkouluun ja muutamalle vapaalle ryhmälle, jotka saivat alkunsa Helsingin Työväenopiston kursseista, joita tuohon aikaan myös vedin.

Savonlinnan oopperajuhlakuoroon pääsin vuonna 2010 ja jatkoin siellä myös seuraavan vuoden. Rahaahan siitä ei saa, mutta kulukorvausperiaatteella ei hirveästi tappiolle jää, jos tykkää Savonlinnan kesästä, torista ja oopperasta! Seuraava askel oli Suomen kansallisoopperan lisäkuoroon hyväksyminen vuonna 2011. Lisäkuoroproggiksia alkoi ilmaantua ja yllätyksekseni sain koelaulun kautta myös solistiroolin Tampereen oopperasta. Tämä yhden lauseen solistirooli (Puccinin Madame Butterflyn Zio Yakuside) jännitti ihan tarpeeksi, että osuuko se nyt kohdalle se repla vai ei!

Sain kiinnityksen Oulun oopperaan laulamaan Tuntemattoman sotilaan Rokkaa vuonna 2013 ja seuraavana kesänä kollegan sairastutta pääsin Ilmajoen Musiikkijuhlille tekemään kahta roolia Jyrki Anttilan tähdittämään Kekkonen-oopperaan. Syksyllä 2014 sain sijaisuuden Suomen kansallisoopperan kuoroon, niin ikään kollegan sairastuttua. Sijaisuuteni päättyy vuoden 2015 loppuun.

Matka on ollut aika pitkä, tie ajoittain hyvinkin pomppuinen. Tässä kuitenkin olen. Laulan ja näyttelen niin kauan kuin henki pihisee!"

Tilaa muusikko